Olen Joonas, vuonna -98 syntynyt koiraharrastaja. Koiraharrastukseni alkoi perheemme ensimmäisen koiran, samojedi-Lunan tultua taloon. Tai no, kunnolla innostuin koirien kanssa touhuamisesta Lunan ollessa jo kuuden vuoden vanha. Lunan kanssa kävimme viikoittain ohjatuissa treeneissä ja touhusimme aina myös jotain takapihalla. Tuolloin kyse oli nimenomaan touhuamisesta, eikä harrastamisesta. Kipinä kuitenkin harrastamiseen syttyi jo noihin aikoihin. Luna jouduttiin lopettamaan kesällä 2014 sairastumisen vuoksi.
Lunan poismenon jälkeen ajatus ikiomasta koirasta heräsi ja pähkäilinkin kuumeisesti eri rotuvaihtoehtoja. Tarkoitus oli aloittaa kunnolla harrastaminen ja rotuvaihtoehdot rajoittuivatkin melko lailla paimeniin. Tuohon aikaan vaihtoehtoina pyörikin bordercollie, shetlanninlammaskoira, australianpaimenkoira sekä kelpie. Kokemusta minulla ei tuohon aikaan vielä ollut hirveästi kertynyt, joten sen takia päädyin shelttiin. En kokenut vielä olevani tarpeeksi pätevä muille edellä mainitsemilleni roduille.
Laittelinkin muutamille kasvattajille viestiä ja Whirling's-kenneliin menimme sitten pentuja katsomaan. Ella vihjasi, että narttupentu saattaisi olla vielä kotia vailla. Niinpä Ava tuli minulle sijoutukseen syksyllä 2014.
Avan kanssa aloittelin aktiivista harrastamista. Olemme kokeilleet useimpia harrastuslajeja: tokoa, rally-tokoa, agilitya, paimennusta, nose workkia, pelastushakua sekä -jälkeä, pallopaimennusta jne. Lista on aika lailla loputon. Pakko kuitenkin jostain on karsia ja repertuaarimme onkin rajoittunut nykyisin tokoon, rally-tokoon, nose workkiin sekä hakuun ja jälkeen.
Avan myötä hurahdin koiramaailmaan totaalisesti ja halusin tehdä eläimistä itselleni ammatin. Päätinkin sitten keskeyttää lukion ja suunnata opiskelemaan Kannuksen kennellinjalle eläintehoitajaksi. Kannuksesta valmistuin keväällä 2018.
Kannuksessa opiskellessani tiesin ottavani toisen koiran vielä koulun aikana. Olisi ollut väärin jättää niin hieno tilaisuus käyttämättä. Kannuksessa puitteet pennun koulutukseen sekä sosiaalistamiseen ovat aivan omaa luokkaansa. Niinpä aloitin seuraavan oman koirani etsinnän toisella vuosikursilla ollessani. Kokemusta oli karttunut, joten koin olevani valmis toteuttamaan unelmani omasta bordercolliesta.
Pennun etsintä ei tällä kertaa ollutkaan niin helppoa. Pettymyksiä tuli useita. Lopulta törmäsin kuitenkin Briskess-kenneliin ja huomasin, että Elville oli jo syntynyt neljä pentua. Laitoinkin viestiä, mutta kaikki pennut olivat jo varattuja. Parin viikon päästä sain kuitenkin viestiä: yhdestä pennusta tehty varaus oli peruuntunut. Lähdimme seuraavana viikonloppuna kaverini kanssa sitten katsomaan pentua sekä pentujen emää Elviä. Varausmaksu maksettiin samalla reissulla ja Veikka kotiutui tuosta hetkestä parin viikon kuluttua.
Veikan kanssa eläminen vaati hiukan opettelua. Avassa ja Veikassa oli paljon samaa, mutta myös hyvin paljon eroavaisuuksia. Ensimmäisen yhteisen vuotemme käytimmekin lähinnä toimivan suhteen rakentamiseen sekä toistemme tutustumiseen. Veikka oli aivan uskomaton koira, ehdottomasti yksi elämäni the koirista! Valitettavasti ensimmäinen yhteinen vuosi jäi meidän viimeiseksi. Veikka päädyttiin lopettamaan reilu vuoden ikäisenä terveysongelmien takia.
Elämä ilman bctä ei kuitenkaan luonnistunut ja Veikan poismenosta toivuttuani alkoi taas pennun etsintä. Pentua en kuitenkaan saanut, vaan luokseni muutti pari kuukautta Veikkaa nuorempi bc-uros Tan. Tanin kanssa harrastukset sijoittuvat lähinnä pk-puolelle sekä tokoon.
Lunan poismenon jälkeen ajatus ikiomasta koirasta heräsi ja pähkäilinkin kuumeisesti eri rotuvaihtoehtoja. Tarkoitus oli aloittaa kunnolla harrastaminen ja rotuvaihtoehdot rajoittuivatkin melko lailla paimeniin. Tuohon aikaan vaihtoehtoina pyörikin bordercollie, shetlanninlammaskoira, australianpaimenkoira sekä kelpie. Kokemusta minulla ei tuohon aikaan vielä ollut hirveästi kertynyt, joten sen takia päädyin shelttiin. En kokenut vielä olevani tarpeeksi pätevä muille edellä mainitsemilleni roduille.
Laittelinkin muutamille kasvattajille viestiä ja Whirling's-kenneliin menimme sitten pentuja katsomaan. Ella vihjasi, että narttupentu saattaisi olla vielä kotia vailla. Niinpä Ava tuli minulle sijoutukseen syksyllä 2014.
Avan kanssa aloittelin aktiivista harrastamista. Olemme kokeilleet useimpia harrastuslajeja: tokoa, rally-tokoa, agilitya, paimennusta, nose workkia, pelastushakua sekä -jälkeä, pallopaimennusta jne. Lista on aika lailla loputon. Pakko kuitenkin jostain on karsia ja repertuaarimme onkin rajoittunut nykyisin tokoon, rally-tokoon, nose workkiin sekä hakuun ja jälkeen.
Avan myötä hurahdin koiramaailmaan totaalisesti ja halusin tehdä eläimistä itselleni ammatin. Päätinkin sitten keskeyttää lukion ja suunnata opiskelemaan Kannuksen kennellinjalle eläintehoitajaksi. Kannuksesta valmistuin keväällä 2018.
Kannuksessa opiskellessani tiesin ottavani toisen koiran vielä koulun aikana. Olisi ollut väärin jättää niin hieno tilaisuus käyttämättä. Kannuksessa puitteet pennun koulutukseen sekä sosiaalistamiseen ovat aivan omaa luokkaansa. Niinpä aloitin seuraavan oman koirani etsinnän toisella vuosikursilla ollessani. Kokemusta oli karttunut, joten koin olevani valmis toteuttamaan unelmani omasta bordercolliesta.
Pennun etsintä ei tällä kertaa ollutkaan niin helppoa. Pettymyksiä tuli useita. Lopulta törmäsin kuitenkin Briskess-kenneliin ja huomasin, että Elville oli jo syntynyt neljä pentua. Laitoinkin viestiä, mutta kaikki pennut olivat jo varattuja. Parin viikon päästä sain kuitenkin viestiä: yhdestä pennusta tehty varaus oli peruuntunut. Lähdimme seuraavana viikonloppuna kaverini kanssa sitten katsomaan pentua sekä pentujen emää Elviä. Varausmaksu maksettiin samalla reissulla ja Veikka kotiutui tuosta hetkestä parin viikon kuluttua.
Veikan kanssa eläminen vaati hiukan opettelua. Avassa ja Veikassa oli paljon samaa, mutta myös hyvin paljon eroavaisuuksia. Ensimmäisen yhteisen vuotemme käytimmekin lähinnä toimivan suhteen rakentamiseen sekä toistemme tutustumiseen. Veikka oli aivan uskomaton koira, ehdottomasti yksi elämäni the koirista! Valitettavasti ensimmäinen yhteinen vuosi jäi meidän viimeiseksi. Veikka päädyttiin lopettamaan reilu vuoden ikäisenä terveysongelmien takia.
Elämä ilman bctä ei kuitenkaan luonnistunut ja Veikan poismenosta toivuttuani alkoi taas pennun etsintä. Pentua en kuitenkaan saanut, vaan luokseni muutti pari kuukautta Veikkaa nuorempi bc-uros Tan. Tanin kanssa harrastukset sijoittuvat lähinnä pk-puolelle sekä tokoon.
Kurssit ja jäsenyydet
Arkitottelevaisuusohjaajakurssi
Kasvattajan peruskurssi
Suomen Kennelliitto
Suomen bordecolliet & australiankelpiet
Shetlanninlammaskoirat